Hellurei!

Kaikki ketkä omistavat kaupunkikämpän nostavat käpälän kattoon! Minä, minä! Olen yrittänyt tässä viimeiset päivät ladata kaupunkikämppää tälle koneelle joka on muuten hyvä mutta ei päästä minua asentamaan vuodenajoista ylöspäin tulleita lisäosia joten pelaan niitä meidän iki-ihanalla Windows 2000 koneella. Oih, mutta nyt varoitan teitä kunnia sanalla, (sillä juoni tulee taas vaihteeksi muuttumaan koska kaupunkikämppä ei suostu asentumaan tälle XP 2003 koneelle) että tämä luku sisältää (olikohan se..??) 72 kuvaa (mutta onneksi jätän vähän seuraavaankin lukuun...)!

 

Tarinamme on jatkuu 15 vuoden jälkeen...

^^^^^^

VIIDENTOISTA VUODEN JÄLKEEN...

Kummia on tapahtunut ihmeen kaupalla Jessican ja Robertin erottua. Jo seuraavana päivänä koko sadesaari jouduttiin evakoimaan metereoriitti vaaran takia. Kaikki onneksi ehtivät siirtyä pois paineen alka kun suuri ja muhkea kivi räjähti suoraan Sadesaaren kohdalle. Koko laakso ehtyi ja kuivui pois ja enää vain keskusta vihersi. Monet muuttivat lopullisesti pois mutta myös osa palasi.

Näin ollen Jessonit palasivat. Robert oli löytänyt kuukauden sisällä Jessicasta erottuaan uuden tulevan vaimon. He olivat kihlautuneet ennen heidän yhteisen lapsen, Fionan syntymistä. Nuori Charlotta ei usko ikuiseen omistautumiseen vastakkaiseen sukupuoleen joten he ovat päättäneet jättää häät väliaikaisesti väliin. Tai ainakin toistaiseksi.

Fiona oli 10 vuotta. Hänellä ja velipuolellaan Richardilla oli ikäeroa vain 6 vuotta. Fiona rakasti velipuoltaan mutta vielä enemmän vanhempiaan jotka antoivat hänelle aina kaiken läpi.

Richard eli Ricky oli komistunut hurjasti näinä vuosina. Lähinnä kasvonpiirteet alkoivat muistuttaa enemmän isäänsä kuin äitiäänsä. Onneksi, sillä kukaan tästä perheestä ei tietänyt Jessicasta - vielä.

- No niin, lopetetaan tämä typerä leikki. Ricky naurahti ja nousi pikaisesti maasta.

- Ei tämä ole mikään typerä leikki. Itse et tykkää vain leikkiä kun et saa olla äiti. Hmp!

- Kappas, Richard. Miksi et leiki Fionan kanssa?

Ricky vihasi äitipuoltaan. Hän ei voinut sietää häntä. Niin itseään täynä oleva pikku takiainen joka oli aina kiinni hänen tai isän rahoissa.

- Heii Rickyliini. Char naurahti pojan liityttyä heidän seuraan.

- En ole mikään Rickyliini, tiedät sen aivain hyvin.

- Kuules nyt. Voisit pikku hiljaa alkaa unohtamaan äitisi joka hylkäsi perheesi. Alkaisit nyt jo nauttimaan elämästä ja vaikuttamaan omiin valintoihisi, esimerkiksi nyt yliopiston kanssa. Älä aina ole noin möksö.

- Ei kyse ole siitä, eikä äitini ole hylännyt meitä vaan sinä olet tunkenut...!

- Sot sot, mitäpä jos tänään lähtisit vaikkapa katsomaan ympärillesi kaupungille? Eikö se olisi hyvä idea Robert?

- Hhmm... Niin kai, olen vaan aina sinun tiellä.

- Totta. Tuohan on päivän erinomaisin ehdotus. Saat jopa lainata henkilökohtaisesti minun autoa, jos se on siitä kiinni.

- Isä, etkö tajua? Haluatte koko ajan minut vain pois tieltänne! Minä en lähde minnekään.

- Sitä paitsi, huomenna alkaa lukion viimeinen vuosi. En voi valvoa yömyöhään missään. Tai itse asiassa, te ette anna.

- Mitäs jos nyt vain unohdettaisiin menneet ja keksittäisiin uutta ajateltavaa. Sovitaanko, että saat olla kahteen asti yöllä?

- Hyvä on. Mutta vain sinun autolla...

- Hyvä, että pääsimme yhteisymmärrykseen.

- Annoit aika löysän riman pojalle.

- Hhmm... Niin no mutta hän on niin paljon joutunut kärsimään, kuten tästä uudesta muutosta. Osa hänen kavereistaan...

- Ymmärrän...

- ... Mutta tajuatko mitä voi sattua kun annat teini-ikäisen pelleillä yömyöhään keskustassa?

- Anna jo olla. Teimme jo sovinnon.

- Hyvä on. Mutta minä en maksa vahinkola. Lapsi on nimenomaan sinun.

- Lapsi on minun, tiedetään ja minä hänet kasvatan!...

- ... Ja sitä paitsi, saa lapsikin välillä kokeilla rajojaan. Luotan häneen...

- ... Ja hän kunnioittaa määräyksiäni - ainakin jossain määrin. Hehe.

- Toivottavasti... Toivottavasti.

Jotkut toisetkin palaavat melkein yhtä innokkaina uuteen tai ainakin muuttuneeseen ympäristöön. Jessica muutti heti toisaalle tämän Rachel kaunottaren synnyttyä. Nyt hän oli valmis palaamaan takaisin Sadesaarelle tyttärensä kanssa, sillä jälleen yksi kirous oli rauennut ja yksi odotti kukkaan puhkeamista.

15-vuotias Rachel ei odottanut uutta muuttoa yhtä innolla kuin äitinsä. Häntä ei voinut kiinnostaa palaaminen "äidin kotiseuduille". Hän ei myöskään tietänyt isästään mitään muuta, kuin että oli kadonnut tänne lähimaille. Jokainenhan tietää, että se ei ole totta...

Ennen kuin Rachel täyttäisi 16-vuotta, hänen täytyisi saada tietää tulevaisuudestaan ja menneisyydestään. Se oli myös yksi syy muuttaa takaisin. Rachelia se harmitti, sillä ei tienyt mitään tulevasta - toisin kuin hänen rakas äitinsä Jessica.

- Äiti, oletko varma tästä?

- Kyllä, tulehan.

Ensi silmäyksellä Rachel löysi huoneensa muiden huoneiden seasta. Se oli sisustettu pastilli värein omasta pyynnöstään, tai no ainakin melkein.

- Hhmm... Täältä selvästi puuttuu jotain Rachel.

- Niin, ne sinun taulusi, eikö?

- Hmp. Älä ajattele tuolta kantilta. Täältä puutut vain sinä.

- Jätä selittämiset muille ja jätä minut rauhaan.

Ja Jessica totteli mutta Rachelin iljettävä nälkä ei. Kipin kapin yläkertaan jossa öäiti valmisti uunituoretta aamupalaa, muroista.

- Ehditkö jo vilkaista paikkoja?

- No joo...

- Kelpaako murot?

- Jep.

- Ööö... Olen tässä vähän miettinyt. Mitäs jos menisit tänään tutustumaan kaupunkiin yksin?

- Hhmm...

- S-saat toki lainata autoa.

- Tarkoittaako tämä sitä, että tulisin kahdeksalta kotiin?

- Ei tietenkää kultaseni. Ole niin kauan kuin haluat ulkona.

- Siis vaikkapa aamuun asti?

- No rajat kumminkin. Kahteen asti yöllä.

- Onko tämä unta, vai olenko taivaassa?

- Voi kiitos äiti, olet ihana!

- Tiedän sen. Voih, minä tiedän sen.

- Ja sinun autollasi?

- Kyllä, mutta aja harkiten!

- Jihuu!

Illan suulla Rachel oli aivan kikseissä. Hän saisi vihdoin ajaa äitinsä autolla ja huristella sillä minne lystää.

- Muistathan, tämä ei ole mikään ryyppy reissu. Et juo mitään, et polta - etkä tapata itseäsi. Muista se!

- Niin ja et tuo kotiin ketään, etkä...

- Joo, joo! Anna minun jo mennä - kello lyö!

- Hyvä on, uskon sinua. Luotan sinuun täysin. Olet jo tarpeeksi vanha...

Rachel tarttui rattiin ja suunnisti heti lähimpään yökerhoon.

- Kumpa täällä olisi tarpeeksi hyvä meno päälle. Tyttö murehti ja meni sisään.

Yökerho oli varsinaisen mukiinmenevä. Iso uima-allas, hyvät suihkutilat ja komea baari puoli. Tällä hetkellä uima-altaassa ei ollut ketään ja tyttö sai vapaat kädet polskia sielunsa täydeltä.

Harmikseen kello kumminkin asetti rajat ja seuraavaksi oli päädyttävä tanssilattialle. Valot välkkyivät kuin elokuvissa joita harvoin näki. Tunnelma kohosi nuottien mukana taivaaseen ja tunnelma tiivistyi...

... Baaritiskille.

^^^^^^

Tervemenoa. Toivottavasti saisimme enemmän kuin yhden kommentin. No, pistättekö paremmaksi?