Hyvää sadepäivää.

Kaikki varmaan huomaavaat, blogi on hieman uudistunut. Nyt käytössämme on vieraskirja, sinne muu ja ylimääräinen lörpötys ja kommentointi. Näh, sataa vettä. Ei tässä muutakaan tekemistä kuin vääntää tällä kertaa hieman tylsempi pätkä, sillä osan kuvista poistin vahingossa.

^^^^^^

1819254.jpg

Kuukaudet kuluivat hitaasti. Erittäin hitaasti. Silmällä huomasi kuinka Jessican kupu yhä vaan kasvoi ja huomattavasti lapsi olisi tulossa. Silti, uhkaavan näköinen ilme kasvoillaan Jessica marssi pettyneesti Robin puheille.

1819235.jpg

- Kulta, haluaisin puhua sinun kanssasi - erittäin tärkeästä asiasta.

1819253.jpg

- Ai. Mikä mahtaa olla näin tärkeää, että en pääse edes katsomaan futiksen kolmannen lohkon turnausta? Ahaa... Asia on siis erittäin tärkeää...

- Kyllä vain.

1819229.jpg

- Asia on katsos näin... Ööh... Tämä lapsi... Se on poika... Olen tiennyt tästä jo... Kauan. O-olen yrittä...

1819226.jpg

- Et ole edes yrittänyt! Miksi et ole kertonut.

- Rob.. Tähän liittyy muutakin, mutta sinun ei ole vielä aika tietää - kaikkea. Olen pahoillani...

1819248.jpg

- Jotenkin minusta tuntuu, että minun on hyväksyttävä tämä. Mihin tämäkin meidät johtaa...?

- Kumpa tietäisin.

1819244.jpg

Jälleen myöhemmin Rob oli yrittänyt sulatella kuulemaansa, "ai, että Jess tietää jotain enemmän lapsesta". Yläkerran vessasta tultuaan ensi synnyttäjä oli kokkaamassa ihan kuin viimeistä ateriaa, mutta sitä se ei todellakaan ollut.

- Hei. Mitä sinä puuhailet?

- Laitan meille täytettyä kalkkunaa.

- Namm.. Se on herkkuani ja tiedät sen. Mistä nyt tuulee?

- Hhmm... kunhan laittelen.

1819257.jpg

Kun uunista levisi ihana tuoksu, Robert tiesi kokoontua jo pöydän ääreen. Rouvansa hyräillessä hänkin oli keksinyt erittäin tärkeää asiaa, mutta ei tiennyt miksi päätti tehdä niin. Hiljaisuuden rikkoakseen, hän päätti avata suunsa pakolla.

- Tämä kalkkuna on erinomaista. Siitä puheenollen, erinomaiselle kokille täytyy löytyä kiitosta. Olen tässä vähän miettinyt...

1819230.jpg

- Niin mitä olet miettinyt? Jessica ihmetteli salaperäisenä. Hän oli varma, että Rob myöntäisi taas jättäneen kahvikupin lattialle ja hyvittelisi sen... jotenkin. Mutta asia ei ole se.

1819250.jpg

- Noin viehättävällä neidolla on varmaan joku salaisuus, sillä olen umpi rakastunut sinuun ja kohdussasi olevaan lapseen, josta syntyy poika tähän taloon...

1819232.jpg

- Kuten sanoin, rakastan sinua yli kaiken.

1819252.jpg

- Tuletko vaimokseni?

- VAIMOKSESI?

1819249.jpg

- Mitä tähän nyt sanoisi? O-olethan tosissasi?  To-to-totta kai, tulen vaimoksesi...

1819245.jpg

- ... Tämä sormus on varmaan maksanut omaisuuden.

1819255.jpg

- Nyyh... olen sinun avovaimosi nyt... kuinka voisin enää olla onnellisempi?

- Ei sinun tarvitsekaan. Meille riittää vain rakkaus, niin pysymme yhdessä.

- Minäkin rakastan sinua, Robert. Meistä tulee varmasti onnellisin perhe - ikinä!

1819236.jpg

Toden totta, se voi pitää paikkansa, sillä... no, siitä sitten myöhemmin. Seuraavat päivät kuluivat synnytystä odottaen. Lapsen pitäisi jo olla maailmassa, sillä laskettuaika ohitettiin 4 päivää sitten. Onneksi sentään Jessica ei ole menettänyt toivoaan ja ylpeänä kihlauksesta ja lapsestaan ryhtyi havaroimaan pihaa. Rob töissä ja hiljainen hetki oli käsillä...

1819234.jpg

Urakan jälkeen pieniä potkuja vauva potkaisi ja se merkitsi vain yhtä asiaa...

1819237.jpg

... sitä, että supistukset lisääntyisivät. Lapsi vesi valui pitkin jalkaa ja supistuksia tuli yhä tiheämmin. Onneksi Robert oli kiiruhtamassa kotiin, tietämättä tästä.

1819239.jpg

Kohta supistuksia oli jo 20 sekunnin väleín. Lapsi oli tulossa, sen nyt Jess tiesi. Hän huusi kipuunsa ja särkyynsä, hiki vain lensi ja supistukset supistivat kohtua. Rob huomasi poikansa syntyvän ja soitti kiireesti ambulanssin, monitoimikaukosäätimellä.

- Rroobeertt... ARRGGHHH!!!!!!!!!! Jess huusi kurkku suorana. Hän ei kyennyt liikkumaan, sillä supistukset piiskasivat hänet melkein kumoon.

1819241.jpg

Voimat olivat loppu jo kahdessa minuutissa mutta vielä oli jaksettava. Rob huomasi Jessican melkein pyörtyvän ja juoksi heti kertomaan ambulanssin tulosta. Ei kulunut edes sekunttiakaan kun kaukaa kuului jo sireenien kaiku. Apu olisi tulossa, mutta milloin?

Silti, yhdeksästä kirouksesta kaksi oli jo rauennut. Kolmas odotti tuloaan... Mutta milloin?

^^^^^^

Luku 5 oli nyt tässä. Pahoittelen, luku oli hieman tökkivä mutta en pystynyt ottamaan joitakin kohtauksia uudestaan, sillä peli oli pyörinyt eteenpäin. Muistakaa kommentoida ja kertoa mielipiteenne uudistuksista!