Hei!

Tänään aloitan uuden tarinan. Tämä ei ole mikä tahansa tarina, tämä on LC pohjainen joten koodeja ei käytetä. Kommentit olisi ihan jees, mutta eihän ketään voi pakottaa. Ai niin, tuo hot or not tarkoittaa sitä, että jos pidit/pidät tarinasta - klikkaa hot ja sitten jos et niin klikkaa not. Yksinkertaista? Selvä.

^^^^^^

Mikään ei mennyt sinä iltana nappiin kun Jessica Hanton makasi melkein kuolleena roskapöntön juurella. Vaikka kaikki oli aloitettu puhtaalta pöydältä - kaikki pimeät hommat oltiin lopetettu, silti kävi näin. Jess yritti hengittää, mutta myrkky tainnutti hänen keuhkot. Voimat oli loppu, mitään ei ollut enää tehtävissä. Viimeinen henkäys ja kaikki oli ohitse.

Taivas sumeni ja pimeät voimat valtasivat nuoren Jessin sielun. Viimein noutaja oli laskeutunut viikatteen kanssa ja odotti oikeaa hetkeä. Hetken miettimisen jälkeen, joutuisiko Jess helvettiin vai taivaaseen - jälkimmäinen ratkaisu kuullosti ihan mukiin menevältä. Itse Jess ei ollut tehnyt mitään väärää fyysisesti, mutta henkisesti hän oli kuin riivattu...

Noutaja epäröi päätöstään lopulta, laskea melkein riivattu taivaaseen - mitähän Kaikkivaltias siitä sanoisi? Mutta tehty mikä tehty - melkein. Täytyi vain ensin tyhjentää tarpeet.

- OVI KIINNI! Noutaja huudahti kiukkuisena, katuen päätöstään lopulta.

Ja ovi sulkeutui voimalla - kuin käskystä.

Parin päivän päästä koko Sadesaari oli unohtanut koko Jessica Hantonin. Onneksi hänellä ei ollut enää yhtään sukulaista lähimaillakaan elossa, joten talo ja tontti saatiin myytiin. Ei kestänyt kauan, kun nuori mies, Robert Jess osti koko tontti paketin. Hän tunsi Jessin ennestään, mutta ei tiennyt hänen kuolleen. He olivat joskus yliopistossa seurustelleet, mutta suhde katkesi kuin kuminauha kun Rob sai tietää, että Jess vain käytti häntä hyväkseen... Hyvästit olivat haileet haudalla kun Rob muisteli menneitä.

Onneksi pian saapui Robin kimppakyyti töihin. Hän toimi suurlähettilään avustajana vaikka palkka olikin kehno. Sadesaarella ei ollut aina jokapäivä saatavilla mitään huippupalkkaisia työpaikkoja tai muuta vastaavaa. Raha oli ansaittava työllä, ja työ oli ansaittava taidolla!

Töissä täytyy myös osata olla nöyrä ja toteltava käskyjä. Se tarkoittaa sitä, että joka päivä pitää raataa ja paiskia töitä ihan hulluna. Mutta siitä saa sentään rahaa. Ja rahalla pizzaa... Ruoka oli loppu jääkaapista ja ainut kasvis mikä löyty oli homehtunut porkkana. Porkkana vai pizza? Pizza.

Pizza toimitettiin äkkiä. Kuski oli mukava ja antoi hieman alennustakin. Rob katsoi tyytyväisenä naista kohden ja pisti merkille jotain erikoista. Mutta mistä tuo tuttu hymy?

- Anteeksi, mutta mikä teitä naurattaa? Rob kysyi kädet ristissä hämmästyneenä kun kuski mulkoili häntä epämiellyttävästi nauraen.

- Etkö ole kuullut sitä? Siitä jauhetaan koko kylällä! Nainen selitti ja hymyili jälleen. - Olet muuttanut riivat kotiin, se nainen tekee sinut vielä hulluksi! Nainen jatkoi ja purskahti äärettömän pelottavaan ja korvia vihlovaan nauruun.

- Anteeksi, mutta hakeutukaa hoitoon. Olette päästänne vialla. Ei Jess ollut mikään riivattu! Rob selitti pakokauhun vallassa ja yritti usuttaa pizza kuskin autoonsa ja ajamaan sinne mistä pippuri kasvaisi.

Nainen lähti ja pizza lopulta alkoi maistua. Vaikka yleensä pizza on täyttävää ja vain pari palaa riittäisi kovaankin nälkään, mutta tällä kertaa Robert ahmi koko pizzan - yksin. Lopulta pizzasta oli vain jäljellä pahvinen laatikko ja... huimausta. Robin valtasi outo tunne tila. Hän ei meinannut pysyä paikoillaan ja päätä alkoi särkeä. Särky oli jyskyttävää, hän jopa tunsi oman pulssinsa otsasta!

Äkkiä Robert kaatui maahan ja vintti pimeni...

^^^^^^

Tähän on hyvä lopettaa ensimmäinen luku. Tervetuloa lueskelemaan uudestaan ja kommentoimaan! mitä olit mieltä?